Maailman paras kahvikakku

Banaanikakut ovat pahoja, väitin kivenkovaa vielä muutama vuosi sitten. Sitten maiston äitini tekemää banaanikakkua ja rakastuin. Siitä lähtien ko. kakku on ollut meidän perheen ehdoton suosikki ja sitä löytyy jääkaapista lähes aina. Kyseessä on Cebicin keittiössä -blogista bongattu maailman paras banaanikakku. Tässä oma versioni ohjeesta:

2 muussattua banaania
2 kananmunaa
2½ dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
2 tl vanilliinisokeria
8 rkl kuohukermaa tai maitoa
150 g voita sulatettuna
2½ dl vehnäjauhoja (tai Pirkan gluteeniton jauhoseos)
1 tl kanelia

Sekoita kaikki aineet kulhossa kuohkeaksi taikinaksi. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista 200 °C 50-60 min. Kakku tummuu uunissa nopeasti, mutta se kuuluu asiaan. Älä siis säikähdä. Anna kakun jäähtyä rauhassa ennen kumoamista. Tarjoile jäähtyneenä.

Kakku on helppo tehdä, maistuu herkulliselta ja säilyy jääkaapissa hyvänä useita päiviä. Resepti toimii myös gluteenittomana (vehnäjauhojen tilalle Pirkan gluteeniton jauhoseos). Maailman parasta! :)

Vieläkö saa fiilistellä?

Tiedetään - joulu meni jo. Siitä huolimatta halusin tulla vielä päivittelemään blogiin tunnelmia Elsan toisesta joulusta.

Joulufiilis oli tällä kertaa aivan erilainen kuin edellisellä kerralla. Toki Elsan ensimmäinen joulu oli omalla tavallaan erityinen. Olihan se ensimmäinen joulu uuden ihanan perheenjäsenen kanssa. Tällä kertaa, vuotta vanhemman Elsan kanssa, joulu ja sen odotus oli kuitenkin vieläkin antoisampaa. Kun kotiimme alkoi joulukuun aikana ilmestyä tonttuja, joulukuusi, joulukoristeita ja -valoja, oli Elsan ilmeissä näkemistä. Pieni tyttö ihasteli kauniita valoja suurilla silmillään ja maisteli onnellisena elämänsä ensimmäisiä piparkakkuja ja joulutorttuja. "Oho!" olikin sana, jota meillä kuultiin joulukuussa erityisen paljon.

Joulukuu kului nopeasti ja pian olikin jouluaatto. Aamulla maisteltiin riisipuuroa, hyvällä menestyksellä, ja sen jälkeen siirryttiin joulukylvyn kautta sohvalle peiton alle katselemaan joulupukin kuumalinjaa. Aamupäivä kului leppoisasti jouluruokia viimeistellessä, lasten ohjelmia katsellessa ja jouluvieraita odotellessa.

Päiväunien aikana joulunviettoon saapuivat mumma, paappa, E, T, ja pienin E. Pian Elsa jo heräsikin uniltaan, ja voi sitä ihmettä! Kuusen alle oli ilmestynyt kasapäin lahjoja, joita päästiinkin availemaan heti välipalan jälkeen. Elsa jaksoi avata n. 3 pakettia, ja lopuissa äiti ja isi vähän avustivat. Kaikki lahjat osoittautuivat kuitenkin varsin mieluisiksi, ja loppupäivä kului mukavasti uusia leluja tutkiessa.

Kun lahjat oli avattu, oli aika syödä jouluruoka. Pöytä oli täynnä herkkuja. Elsa maisteli urheasti erilaisia ruokia, kohtuullisen hyvällä menestyksellä. Mieluisimmiksi suupaloiksi osoittautuivat kuitenkin lopulta salaatin joukosta löytyneet juustonpalat ja viinirypäleet. Myös joululimppua, lanttu- ja juureslaatikkoa Elsa maisteli hymyssä suin. Jälkiruuaksi Elsa söi puolukkarahkaa ja piparkakkuja - nam!

Elsa-tonttu kiittää Joulupukkia ja hänen apulaisiaan ihanasta joulusta ja kivoista lahjoista! Näistä riittää iloa pitkäksi aikaa! :)

Pitkästä aikaa!

Täällä taas! Blogijutut ovat harmikseni olleet viimeisen puolen vuoden ajan tauolla. Mitään varsinaista syytä hiljaiseloon ei ole, eikä kai tarvitse ollakaan. Uuden vuoden kunniaksi tarkoituksenani on kuitenkin ryhdistäytyä ja jatkaa blogin päivittelyä taas uudella innolla. Tällä kertaa ajattelin jakaa muutamia muistoja menneeltä vuodelta 2016 ja kertoa millaisia suunnitelmia perheellämme on jo alkaneelle vuodelle 2017.

2016 oli hyvä vuosi. Se tuli ja meni uskomattoman nopeasti ja jätti jälkeensä monia ikimuistoisia hetkiä. Niistä päällimmäisenä mieleen jäivät Elsan ihanan serkkutytön syntymä, Kaksplussan kansikuvakilpailun voitto ja Elsan 1-vuotissyntymäpäivä. Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä haluan mainita vielä ensimmäisen tatuointini, jonka hankin itselleni joululahjaksi. Näillä eväillä on hyvä jatkaa vuoteen 2017!

Synttäritunnelmia

Uusi vuosi tuo mukanaan muutoksia. Viime syksynä päätin hakea Vaasan ammattikorkeakoulun sosionomiopintoihin ja ilokseni voin kertoa saaneeni opiskelupaikan. Koulu alkaakin jo ensi viikolla, ja se jännittää kovasti. Onneksi kyse on kuitenkin monimuoto-opiskelusta. Koulussa käydään vain 1-2 päivänä viikossa, ja loput tehtävät saa suorittaa itsenäisesti kotoa käsin. En olisi voinut toivoa parempaa järjestelyä; Koulunkäynnistä huolimatta saan olla vielä suurimman osan ajasta kotona yhdessä Elsan kanssa, mutta samalla saan opiskeltua itselleni haluamani ammatin. Isovanhempien ym. lähipiiriläisten ansiosta myös Elsan hoitaminen järjestyy ilman varsinaisen  päivähoitopaikan hankkimista.

Koulunkäynnin lisäksi odotan uudelta vuodelta ihan tavallista perhe-elämää. Elsan kasvua seuraillessa päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat kovaa vauhtia, ja yritän parhaani mukaan nauttia jokaisesta hetkestä. Lisäksi tiedossa on jo muutama piristysruiske arkeen: Huhtikuussa lähdemme siskon kanssa Seinäjoelle Pariisin Kevättä katsomaan,  Mr.B:n kanssa Helsinkiin Saara Aallon areenakeikalle, ja elokuussa kaiken kruunaa Robbie Williamsin kauan odotettu keikka. Tiedossa on siis hauska vuosi!

Kuva: Sofia Hongell

Vaikka en yleensä harrasta uudenvuodenlupauksia, ajattelin tänä vuonna asettaa itselleni muutaman tavoitteen:
- Hyvän tasapainon löytäminen koulun, perhe-elämän ja oman vapaa-ajan välille.
- Vähemmän puhelimen selailua/tv:tä ja enemmän hetkessä elämistä perheen kanssa.
- Enemmän muistojen tallentamista blogin, valokuvien ja videoiden avulla.


Näillä mennään!
Hyvää alkanutta vuotta kaikille! :)

Stundarsin lastenjuhlat

Muutama päivä sitten huomasin sattumalta, että keskiviikkona, 6.7. Stundarsin ulkoilmamuseossa järjestetään lastenjuhlat. Ohjelmassa oli mm. traktoriajelua, huovutusta, kasvomaalausta ja paljon muuta hauskaa. Lisäksi alueella oli nähtävissä myös lehmiä, lampaita, kanoja, possuja ym. eläimiä. Juhlat kuulostivat juuri Elsalle sopivilta: Elsa rakastaa seurata ympärillään leikkiviä lapsia ja erityisesti eläimiä. Harmiksemme Mr.B oli iltavuorossa eikä päässyt mukaan. Seuraksi lähtivät siis T, E ja L.

Perillä Stundarsissa olimme n. klo 18. Ostimme pääsyliput ja suuntasimme tapahtuma-alueelle. Ensimmäisenä päätimme mennä katsomaan eläimiä. Kanat, lehmät ja porsaat naurattivat Elsaa kovasti, ja niitä ihmeteltiinkin hyvä tovi. Aiemmin vain kuvakirjojen sivuilla vilahtaneet eläimet oli hauska nähdä ihka elävinä. Eläinten tuijottelun jälkeen suuntasimme kahville. Aarne Alligaattori & Viidakkorumpu -yhtye viihdytti lapsia, ja aikuiset saivat nauttia kahvinsa (melkein) rauhassa.

Seuraava pysäkki oli photobooth. Puiden oksille oli ripustettu paljon erilaisia kehyksiä, joiden takana lapset (ja aikuiset) saivat käydä poseeraamassa hauskojen hattujen, viiksien, huulien ym. rekvisiittojen kanssa. Elsaa ei kuitenkaan huvittanut poseerata. Olisi ollut niin paljon hauskempaa vain syödä kaikki rekvisiitat parempiin suihin! ;)

Sitten lähdimme etsimään lampaita. Matkan varrella ehdimme mm. ottaa kuvia, käydä tutustumassa museorakennuksiin, juoksennella vesisuihkussa, tanssia ja harmistua seikkailuradan korkeasta ikärajasta. Kun lampaat vihdoin löytyivät, ne kuitenkin pelottivat Elsaa niin kovasti, että jouduimme siirtymään kauemmas, ja katselemaan niitä turvallisen välimatkan päästä. Onneksi paikalla oli myös ystävällinen vuohi, jota Elsa silitteli kovin mielellään.

Illan kruunasi ajelu traktorin peräkärryssä. Traktorista kuului kova ääni, jota Elsa ihmetteli suurimman osan matkasta.

Pian olikin aika lähteä kotiin iltapuurolle. Ilta kului nopeasti hyvässä seurassa, ja koleasta säästä huolimatta kaikilla oli hauskaa! Tekemistä riitti, ja nähtävää oli kaiken ikäisille. Kyllä kannatti! :)

Heinäkuun äiti

8. kesäkuuta puhelin soi. Numero oli tuntematon, ja arvasin heti mistä oli kyse: Olimme voittaneet Kaksplussan heinäkuun kansikuvaäänestyksen. Fiilis oli sanoinkuvaamaton. Minä, joka en koskaan voita mitään, pääsisin nyt kuvattavaksi lehden kanteen yhdessä Elsan kanssa! Kuvaukset järjestettiin Helsingissä heti seuraavana päivänä. Siispä pakkasimme laukut ja lähdimme vielä saman päivän aikana ajelemaan kohti Helsinkiä. Koska Mr.B ei töidensä takia päässyt mukaan näin lyhyellä varoitusajalla, henkiseksi tueksi ja matkaseuraksi lähti Elsan ihana kummitäti.

Helsingistä ei löytynyt ainuttakaan vapaata hotellihuonetta ko. yölle, joten päätimme viettää yön Tampereella. Elsa nukkui n. puolet automatkasta ja jaksoi olla todella reipas koko päivän. Illalla neiti nukahti nopeasti hotellin retkisänkyyn ja nukkui rauhallisesti koko yön. Parempaa matkaseuraa ei voisi toivoa! :)

Tunnelmia hotellihuoneesta

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa kohti Helsinkiä. Tavallisesti Elsa nukkuu autossa pitkään ja sikeästi, mutta juuri nyt, kun neidin olisi ollut hyvä olla pirteimmillään ja parhaimmillaan, unet kestivätkin vain puolisen tuntia tavallisen puolentoista tunnin sijaan. Olin varma, että noin lyhyillä päiväunilla kuvauspäivästä tulisi Elsalle liian pitkä ja raskas. Pilalla!

Mua ei nukuta!

Saavuimme perille hyvissä ajoin, parkkeerasimme auton ja astelimme jännittyneissä tunnelmissa sisään Otavamedialle. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja ohjattiin ensimmäiseksi lounaalle. Lounaan jälkeen lähdin meikkiin ja kampaukseen. Vajaan tunnin kuluttua olimme vaatteidenvaihtoa vaille valmiita kuvattaviksi. Itse sain päälleni ihanan Vilan jumpsuitin, ja Elsalle puettiin kaunis valkoinen kukkamekko. Sitten olikin aika lähteä kuvattavaksi.

Kameran edessä poseeraaminen oli sekä jännittävää että hauskaa. Kuvaaja räpsi kuvia minkä kerkesi kummitädin viihdyttäessä Elsaa kameran takana. Elsa vierastaa tuntemattomia ihmisiä (ja erityisesti miehiä) jonkin verran, joten kaikki sirkustemput olivat aluksi tarpeen. Onneksi Elsakin rentoutui pian ja lopputuloksena oli monta käyttökelpoista ruutua. Hyvä me! Käy katsomassa video kuvauspäivästämme täältä.

Päivä sujui kaikin puolin hienosti, ja lyhyistä päiväunista huolimatta Elsa jaksoi olla koko päivän oma aurinkoinen itsensä. Kuvauksista jäi hyvät fiilikset, ja jäimmekin innolla odottamaan lehden julkaisupäivää. Ja vihdoin, pitkän odotuksen jälkeen, lehti on kaupoissa! Käy ostamassa oma numerosi lähikaupastasi ja lue koko sivun haastattelu monikulttuurisesta perheestämme s. 13.

Kiitokset Elsalle ja kummitädille mainiosta matkaseurasta ja koko Kaksplussan väelle ikimuistoisesta päivästä! Suurin kiitos kuuluu kuitenkin jokaiselle äänestäjälle - ilman teitä emme olisi nyt tässä! Kiitos ja kumarrus! :) <3

Ideoita vauvakutsuille

Viime viikonloppuna vietettiin läheiseni vauvakutsuja, joita minulla oli ilo ja kunnia olla järjestämässä. Tulevan äidin toivomuksena oli, että kutsuilla ei niinkään keskityttäisi vatsan silittelyyn, ylitsevuotavaiseen hössötykseen ja kiusallisiin yhteisleikkeihin, vaan vietettäisiin rento päivä kivassa porukassa. Ohjelma suunniteltiin tätä toivetta kuunnellen.





Alkajaisiksi askartelimme yhdessä vieraiden kanssa pienen taulun, joka toimi samalla juhlien vieraskirjana.

Vieraskirjan tekemiseen tarvitset:
- nallen kuva (löytyi googlesta)
- liimaa
- tyhjä canvastaulu
- sormivärit
- tussit

Lopputulos oli kovin suloinen, eikä vaatinut suuria taiteellisia ponnistuksia keneltäkään. Valmis työ saattaa jopa päätyä lastenhuoneen seinälle muistoksi kivasta päivästä.





Kutsut järjestettiin nyyttärimeiningillä, jolloin kenellekään ei kasaantunut liikaa tehtävää. Odottavan äidin ei luonnollisestikaan tarvinnut osallistua tarjoilujen valmistukseen. Hänen tehtävänsä oli nauttia ja astua valmiiseen pöytään - nyt kun siihen vielä on mahdollisuus. Tarjolla oli suolaista piirakkaa, salaattia, sämpylöitä ja hummusta, maustettua vettä, cocktail-tikkuja, pähkinöitä, mansikoita ja herneitä, karkkia, keksiä, kakkuja, mokkapaloja, kahvia ja teetä. Tarjoiluille arvosanaksi täydet 5/5! :)

Vaikka tuleva äiti ei halunnutkaan osakseen ylimääräistä vauvahössötystä, halusin, että juhlat erottuisivat tavallisista nyyttäreistä. Siksi olin valmistellut pientä ohjelmaa, johon itse juhlakalun ei kuitenkaan tarvinnut juurikaan osallistua. Jokaiselle vieraalle annettiin kaksi korttia täytettäväksi; toiseen kirjattiin hyviä neuvoja tulevalle äidille, ja toiseen veikattiin syntyvän vauvan syntymäpäivä, sukupuoli, paino, pituus ja nimi. Kortteja oli mukava täyttää kahvittelun lomassa, ja myöhemmin kortit luettiin ääneen koko porukalle. Päivänsankari sai runsaasti käyttökelpoisia neuvoja ja villejä veikkauksia. Saa nähdä kuka osuu lähimmäksi! ;)

Jotta tuleva äiti ei kuitenkaan päässyt liian helpolla (ja kostoksi omien vauvakutsujeni vaippojen haistelu -tehtävästä), täytyi hänen maistaa/haistaa erilaisia vauvanruokia ja arvata niiden valmistusraaka-aineet. Juhlakalu suoriutui tehtävästään erinomaisesti ja arvasi kahdeksan ruokalajia yhdeksästä. Lopuksi luovutimme päivänsankarille ansaitun palkinnon - kultaisen tuttipullon!

Kultaisen tuttipullon valmistukseen tarvitset:
- kynttilänjalka, tuikkukippo, pokaali, laatta tms. jalustaksi
- mikä tahansa silmää miellyttävä tuttipullo
- pikaliimaa
- (kultaista) spray-maalia

Ideaa voi helposti soveltaa muihinkin tilaisuuksiin vaihtamalla tuttipullon tilalle teemaan sopivan esineen. Helppo, halpa ja hieno lahja-idea! :)






Kultaisen tuttipullon lisäksi päivänsankari sai lahjakortin lastentarvikeliikkeeseen, itsetehdyn mobilen, vaippakakun, joka piti sisällään vauvantarvikkeita (vauvaöljyä, sinkkivoidetta, kosteuspyyhkeitä, paidan, tossut...), vanhoista valokuvista kootun kuva-albumin otsikolla "31 tapaa käyttää äitiä", hoitolaukun ja laatikollisen kirppislöytöjä.

Hymyistä päätellen kaikilla oli hauskaa ja päivänsankari oli tyytyväinen. Kiitos emännälle, juhlijoille, sekä kaikille järjestelyihin osallistuneille! Hyvä me! :)

Mamma lomailee

Tiistaina, 14.6. koitti vihdoin kauan odotettu päivä: Ehdoton lempparibändini Muse saapui keikalle Suomeen! *hillittömiä riemunkiljahduksia!* Erityisen jännittävän päivästä teki se, että Elsa jäi ensimmäistä kertaa hoitoon yön yli. Lastenvahteina toimivat tutut ja turvalliset isovanhemmat, joiden hoiviin Elsan sai jättää rauhallisin mielin. Siis täydelliset puitteet rentouttavalle minilomalle!



Klo 09.30 nostimme Mr. B:n kanssa laukut autoon ja suuntasimme noutamaan loput matkaseurueestamme. Kun porukka oli saatu kokoon, käänsimme nokan kohti Helsinkiä. Matka sujui joutuisasti, ilman turhia pysähdyksiä. Eksymiseltäkin vältyttiin erinomaisen suuntavaiston puuttumisesta huolimatta! Auto jätettiin Pasilaan (vuorokauden parkkimaksu parkkihallissa n. 20€ halvempi kuin Helsingin keskustassa), mistä suuntasimme ratikalla Helsingin keskustassa sijaitsevalle hotellillemme valmistautumaan illan rientoihin.

Pikaisen laittautumisen jälkeen lähdimme valumaan kohti Hartwall Areenaa. Matkalla ratikkapysäkille päätimme kuitenkin poiketa Magnum Helsinkiin jätskille. Ja kyllä kannatti! Nam!

 Hartwall Areenalle saavuimme hyvissä ajoin klo 18.45. Show kuitenkin alkoi yllätykseksemme vasta klo 21.00, mutta suhteellisen lyhyiden etsintöjen jälkeen löysimme hyvät istumapaikat areenalla sijaitsevasta baarista, jossa odotteluaika kului mukavasti oluiden, siidereiden ja viinilasillisten kera. Pitkän odotuksen (ja vielä pidempien vessajonojen) jälkeen kello löi vihdoin 21.00, ja show alkoi. Keikka oli upea, eikä Muse varmastikaan jättänyt ketään kylmäksi. On se vaan niin uskomattoman hyvä.

 

Keikan jälkeen suuntasimme ratikalla takaisin keskustaan, syömään ja hotellille nukkumaan.

Aamulla heräsimme hyvissä ajoin, kävimme aamupalalla ja lähdimme kohti Korkeasaarta. Matka taittui mukavasti veneellä ja perillä oltiin heti eläintarhan auettua. Päivä eläintarhassa olisi ollut miltei täydellinen, ellei reitti olisi ollut täynnä vapaana kulkevia, pieniä poikasiaan suojelevia hanhia. Siis oikeasti, onko mitään pelottavampaa kuin päällekäyvät linnut? Ei. En halua.

Muutaman tunnin vaeltelun jälkeen lähdimme Korkeasaaresta kohti Pasilan parkkihallia. Autolle päästyämme kurvasimme kolmostielle ja kotia kohti. Perille saavuimme kahdeksan aikoihin, juuri ajoissa ennen Elsan nukkumaanmenoa. Ja voi sitä hymyä kun äiti ja isi tulivat takaisin kotiin. Vaikka reissu oli kaikin puolin hauska, ja Elsa oli pärjännyt hienosti, kyllä kotiinpaluu on aina parasta matkoissa!

Suuri kiitos T:lle ja E:lle parhaasta mahdollisesta matkaseurasta, ja mummalle ja paapalle hyvästä Elsan hoidosta! Meillä oli kivaa, toivottavasti teilläkin! :)